top of page

Nämä tarinat ovat tosia ja tuhansien narsistien uhrien arkea.

Tositarinoita narsistipuolisoista

Joidenkin asiantuntijoiden mukaan narsistisia henkilöitä on vain promille tai kaksi väestöstä. 

Narsismiin perehtyneet globaalit huippuasiantuntijat ovat lähempänä totuutta: lukema on todennäköisesti useita kymmeniä prosentteja, jopa 30%. Eikä se ole ihme, kun tiedetään, mistä narsismi kumpuaa. Laiminlyönneistä, kaltoinkohtelusta, hylkäämisistä ja erilaisista väkivallan muodoista lapsuudessa. Ja nämä henkilöt eivät hakeudu hoitoon tai diagnosoitaviksi, vaan kaikki raakuus tapahtuu neljän seinän sisällä.

Kun ihmiselle rakentuu tällainen kokemusmaailma, hän toistaa samanlaisia tekoja myös itse loppuelämänsä. Samalla väkivallan malli siirtyy seuraavalle sukupolvelle.

Jos haluat kertoa oman tarinasi, ota yhteyttä lomakkeella tai laita meiliä info.mentorea@gmail.com.

Suljettujen ovien
takana voikin
asua hirviö

Tanja Yli-Jylhän tarina

Kuusi vuotta narsistipuolison alistettavana

Sanna Jylängin tarina

Oma mies
hakkasi
ja raiskasi

Tytti Ripatin tarina

Narsistin uhrista selviytyjäksi

Minna Rissasen tarina

"Jos olisin jäänyt suhteeseen, voisin olla itse nyt kuollut"

Mari Soikkosen tarina

Suhde oli taivaan ja helvetin välissä!

Narsistipuolisoiden uhrit kertovat

Vankina omassa kodissani

Suhteemme oli kuin vuosisadan rakkaustarina. Kemiamme kävivät täydellisesti yhteen ja kaikki se intohimo...Olimme rakkauden huumassa ja se paistoi kilometrien päähän. Hän ehdotti kihloja ja yhteen muuttamista ja tietenkin vastasin myöntävästi - enhän halunnut olla hetkeäkään erossa.

Jo seuraavana päivänä yhteen muuttamisen jälkeen ääni muuttui kellossa. Hän alkoi arvostella ulkonäköäni, pukeutumistani, meikkaamistani. Jouduin raportoimaan jokaisesta tekemisestäni, lähettämään valokuvia paikoista, joissa kävin. Epäilen myös, että hän on asentanut puhelimeeni seurantalaitteen.

 

Olin täysin hämmentynyt ja aloin epäillä itseni sekoavan. Perhe-, sukulais- ja ystävyyssuhteeni katkaistiin. En saanut käydä yksin kaupassakaan.

Olin vankina omassa kodissani.

Image by Kyle Glenn
Koko elämä romahti

Minulla oli vahvana elämänarvona toisten ihmisten kunnioitus ja rehellisyys. Halusin uskoa lähimmäisistäni hyvää. En ikinä voinut kuvitella, että puolisokseni päätyisi patologinen valehtelija, raaka hyväksikäyttäjä, värikästä kaksoiselämää elävä auervaara.

Vuodet liitossamme kuluivat, ja muut läheiseni ja ystäväni yrittivät puhua minulle järkeä ja saada minut uskomaan, miltä narsistipuolison käytös vaikuttaa ja mitä todisteita hänen toiminnastaan jo oli. Ignoorasin kaikki merkit, heidän keskusteluyrityksensä ja oman intuitioni hälytykset. Alistuin alistettavaksi, ajattelin, että ansaitsen sen.

Eräänä päivänä totuus iski vasten kasvojani. Näin narsistin itse teossa kaksoiselämässään. Vielä silloinkin yritin tulkita näkemäni virheelliseksi. Narsisti kielsi kaiken. Senkin olin uskoa.

Koko elämäni ja illuusioni romahtivat.

Uskomatonta pahuutta

Luulin olevani turvassa narsismilta, olinhan koulutettu, järkevä ja harkitseva nainen. En ollut mielestäni kohdannut narsismia kuin työyhteisöissä. En ylipäätään voinut kuvitella, että kukaan itseään rakastavaksi puolisoksi tituleeraava henkilö voisi elää niin täydellistä kaksois- ja valhe-elämää.  Tai käyttää ihmisiä hyväkseen kuin hyödykkeitä, lavastaen fasadin ulkoisesti kiillotetuksi näytelmäksi. Tai olla niin uskomattoman täynnä pahuutta.

 

Mutta narsistit ovat ovelia, he iskevät siihen taitavasti kohtaan, jossa itse olet heikoimmillasi, ja satuttavat aiheilla, jotka olet luottamuksellisesti heille jakanut. Ja itse haavoitettu haavoittaa.

Jos en olisi ollut tarkkana, olisin menettänyt itsetuntoni, itsekunnioitukseni, resurssini ja terveyteni. Ehkä henkenikin. Ero tuosta pahuutta pursuavasta hyeenasta oli elämäni tärkein teko.

Unelmapuoliso muuttui hirviöksi

Tapasin elämäni naisen sattumalta. En edes etsinyt kumppania, mutta siinä hän oli, unelmieni kaunis ja fiksu keijukainen. Rakastuin salamannopeasti,  silmittömästi ja hän vastasi tunteisiini 100%:sesti.

Elämä muuttui kertaheitolla ja olotilani nousi äärettömyyksiin. Olin onnellisempi kuin koskaan. Mietin, että olen kuin taivaissa maan päällä....kunnes hän muuttui.

Alkoi mustasukkaisuus, epäileminen, komentelu, jäätävät katseet, haukkuminen, huutaminen, raivoaminen, vähättely, alistaminen....olin täysi nolla kaikessa, surkimus ja luuseri. Hän vertasi minua muihin miehiin, exiinsä ja panokavereihinsa.

Olin täysin sekaisin - miten niin ihana puoliso voikin yllättäen muuttua hirviöksi? Taivas oli vaihtunut helvetiksi.

Minulla kesti kauan tajuta tämä ja hakeutua eroon.  

Image by Stefan Spassov
Painajainen kesti vuosia

Ihmettelen suuresti näin jälkeenpäin, miten annoin asioiden tapahtua ja pystyin elämään jatkuvassa väkivallan kierteessä. Käytännössä minut murskattiin ihmisenä täysin.

Tarinani on hyvin tyypillinen. Suhteen alussa tunsin olevani kuningatar; sain lahjoja ja huomiota yltäkylläisesti ja tunsin olevani erityinen. Yhtäkkiä kaikki muuttui ja painajainen alkoi, ja sitä kesti vuosia.

 

Toipuminen on kestänyt pitkään, sillä en akuutissa vaiheessa tiennyt, mistä saisin apua. En myöskään löytänyt mistään tietoa siitä, miten voisin rakentaa itseni uudelleen.

Kynnysmattona narsistipuolisolle

Menimme yhteen hyvin nuorina. Se oli naiivia rakkautta. Perustimme perheen ja kuvittelin kaiken olevan kunnossa. Tein kaikkeni, että liittomme pysyisi vahvana. Palvelin miestäni päivin ja öin, huolehdin kodista ja lapsista.

Pikkuhiljaa aloin pohtia kodin epämiellyttävää ilmapiiriä ja omaa raskasta oloani. Mietin, miksi olen jatkuvasti alakuloinen, jopa masentunut.

Eräänä päivänä oivalsin. Olin ollut alistettu vuosikausia, puolisoni kynnysmatto, piika ja likasanko. Olin ikään kuin tottunut jatkuvaan moittimiseen, alentamiseen, vähättelyyn ja rumaan puheeseen. Tai minut oli totutettu - kuuluin rivistöön kuin risainen huonekalu. Puolisoni oli oikea narsistin perikuva. Jouduin totisesti keräämään kaikki voimanrippeeni, ennen kuin rohkenin tehdä päätöksen ja rimpuilla irti.

Henkinen väkivalta murensi

Elin narsistisessa suhteessa 4 vuotta.

Uhrina sain osakseni vain kylmää kaltoinkohtelua ja alistamista – henkistä väkivaltaa siis, vaikka satsasin suhteeseen kaikkeni. Narsistia se ei liikauttanut laisinkaan.

 

Suhteeni eteni kiihtyvällä tahdilla kohti loppuaan mitä kammottavimpien episodien kautta. Henkisen väkivallan muodot ja volyymi murensivat minut. Tätä kesti kuukausia ja lopulta olin aivan rikki. Elämänhaluni oli kadonnut.

 

Ihme kyllä pystyin käymään töissä, ehkä työ piti minut kasassa. Muutoin pystyin vain itkemään, kun minuun sattui niin paljon. Kesti pari vuotta, ennen kuin aloin ymmärtää, mistä on kysymys.  

bottom of page