Narsistien uhrit ovat pääsääntöisesti ymmällään puolisonsa tai puolisokandidaattinsa yllättävästä käytöksestä, joka muuttuu suhteen edetessä. Suhteen alku on ollut makoisaa rakkaushömppähuumaa, ja mieli ollut kiitollinen, kun "Vihdoin löysin elämäni puolison, voiko tämä olla tottakaan?" Olo on euforinen ja nyt viimeistään valkenee selkeä ymmärrys siitä, mitä "sielunkumppanuus" tarkoittaa. Kaikki on upeaa ja ihanaa: uusi puoliso, hänen ulkonäkönsä, kotinsa, läheisensä, ammattinsa, toimintamallinsa, harrastuksensa - kaikki mitä tulevaan uhriin tai narsistiin liittyy. "Missä oletkaan ollut kaikki nämä vuodet? Miksi emme ole tavanneet aikaisemmin?" Nyt vasta elämä voi alkaa ja voi nauttia täysillä.
Kunnes: maskin putoamisen myötä alkaa vähättely, alistaminen, nimittely, haukkuminen, raju mustasukkaisuus ja läheisten ihmisten deletointi. Narsisti ei kovin pitkään jaksa pitää kulisseja yllä - arvioitu on, että maksimissaan 6 kk. Toki poikkeuksia on suuntaan tai toiseen. Asiat etenevät hiljalleen ja uhri on suuren hämmennyksen vallassa. "Miten hän voi toimia noin, hänhän rakastaa minua!"
Kaikki, mikä ihmiselle on tärkeää, joutaa romukoppaan. Jäljelle jää ainoastaan narsistin egon kannattelu. Eikä sekään onnistu ilman haavereita. "Hänellä on varmaan vain huono päivä ja stressiä." tai "Jospa minä itse tein jotain väärin ja hän raivostui sen vuoksi?" Kun tuo maaginen 6 kk (tai vähemmän) on kulunut, uhri on jo tiukassa koukussa ja kuvittelee suhteen "hyvien asioiden" olevan merkityksellisempiä kuin itsensä alistamisen. Tämä on virhe.
Mitä sitten tapahtuu?
Ihmisen läheisyyden tarve on suuri. Itseasiassa se on elämän ehto. Jos vastasyntynyt ei saa hoivaa ja huolenpitoa, elämän edellytykset ovat heikot. Eloon jääminen on vaatinut ihokosketusta, tarpeiden huomiointia, kannattelua, ohjausta ja mielellään rakastamista. Ihmislajin olemuksesta kumpuaa tarve pysyvä jano toiseen ihmiseen ja joskus tuo jano vie väärille lähteille. Narsistin tuleva uhri on hyväuskoisena hankkiutunut tuohon lupaavalta vaikuttavaan suhteeseen. Liittymisen tarve ja oma tarvitsevuus voivat kiskaista enemmän kuin olisi järkevää. Siinä vaiheessa lukuisat punaiset liput tulevat ignoorattua. Oma mieli deletoi nopeasti esiin tulevat intuitiot ja kysymykset siitä, onko tässä kaikki ok. Kyseenalaistavien ajatusten virta työntyy pois, ja ihanat hetket ja imartelevat sanat voimistuvat mielessä. "Taidan vain kuvitella." Tämä on seuraava virhe.
Ja sen jälkeen uhri koittaa muuttaa itseään. Tämä on jatkovirhe.
"Jospa voisin vain rakastaa hänet ehjäksi."
"Jospa vain itse voisin muuttua, jotta hän olisi tyytyväinen minuun."
"Jospa tekisin enemmän, paremmin, useammin, laajemmin..."
"Jospa olisin laihempi, lihaksikkaampi, komeampi, kauniimpi, viehättävämpi, älykkäämpi..."
"Jospa minulla olisi enemmän rahaa, valtaa, osaamista, materiaa, kauniimpi koti, parempi auto,..."
"Jospa vain tottelisin hänen käskyjään..."
"Jospa muuttaisin kaiken, mitä hän minussa moittii..."
Narsisti nauraa tällaiselle ensin mielessään ja pian myös avoimesti.
On aivan turha kuvitella, että narsisti muuttuisi. Itse asiassa hänen ei tarvitse muuttua. Eikä hän halua muuttua. Eikä hän osaa muuttua.
Uhrien loppumattomat toiveet siitä, että narsisti muuttuisi omasta halustaan, kehotuksista, toiveista, keskusteluista, yhteiselämän tavoitteista, tulevaisuuden haavekuvista, pikkupainostuksista, terapiapyynnöistä, asiantuntijoiden kommenteista, viranomaisten käskyistä, ovat täysin turhia. Narsisti kun ei muutostarvetta itsessään tunne, hänhän on täydellinen. Narsisti ei myöskään tunne niitä inhimillisiä tunteita, jotka ihmisyyteen kuuluvat. Niitä hän osaa kyllä näytellä tiettyyn rajaan asti.
Muutosta eivät katalysoi mitkään kehoitukset tai teot, eikä hänen sisäinen egonsa - joka on 100% valhetta - myöskään tunnista tätä. Vähiten muutosvoimaa on uhrin tekemisissä, pyynnöissä tai aneluissa. Se on täysin turhaa energian ja ajan hukkaa uhrilta, joka edelleen toivoo toivotonta. Voihan jopa olla, että muutostoiveet esille tullessaan triggeröivät narsistisen pitelemättömän raivokohtauksen. Uhrit tietävät kyllä.
On syytä ymmärtää, että narsisti on varhaisissa kehitysvaiheissaan elänyt rakkaudettomuudessa. Tämä aiheuttaa valtavat traumat ihmiselle. Lasta voidaan "hoitaa", mutta se voidaan tehdä rakkaudettomasti, joka traumatisoi ihmisen. Vielä pahempaa on, jos varhaislapsuuden olosuhteet ovat riitaisat, väkivaltaiset, alkoholin sävyttämät tms. Laiminlyönnit, hylkäämiset ja väkivallan käyttö vaurioittavat pientä ihmistä syvästi. Tämä on ikään kuin puolustusmekanismi, jonka narsisti on oppinut hoivaajiensa tiedostamattomasta painostuksesta. Sen päällä on haavoitetun psyyken rakentama"valeminä", joka tarvitsee jatkuvaa ulkopuolista validointia pysyäkseen hengissä. "Hurt people hurt." Eli haavoitettu haavoittaa, eikä mikään toive, pyyntö tai kehotus voi tätä muuttaa. Muutokseen tarvitaan muuttujan itsensä muutostavoite, päätös ja toimenpiteet. Narsisti ei itse tätä tiedosta. Ja miksi hän muuttuisikaan, kun aina on tarjolla uusia uhreja?
Narsistia et voi rakastaa ehjäksi.
Commentaires