Kaikki me, jotka olemme joutuneet kokemaan epämiellyttävän olotilan narsistin kohdehenkilöinä, tunnistamme kokemamme syyllisyyden taakan. Syyllisyys on erittäin raskas tunne, sitä ei kertakaikkiaan jaksaisi sietää hetkeäkään. Se on kuin raskas taakka, kivenjärkäleitä repussa tai kymmenien kilojen paino hartioilla. Vielä painostavamman syyllisyydestä tekee se, että syyllisyys on tyypillisesti narsistin "uhriinsa asettama", eli hän on tuon kivirepun selkäämme loihtinut sanallisella manipulaatiollaan.
Mitä syyllisyyden taakka tarkoittaa?
Terve syyllisyys syntyy ihmiselle, jos hän kokee toimineensa väärin, vuorovaikuttaneensa asiattomasti tai tehneensä jotakin virheellistä. Mieleltään tasapainossa oleva henkilö kykenee myöntämään virheensä, pyytämään anteeksi ja tämä on ok, koska hänkin tekee virheitä. Tällaisenaan syyllisyyden tunne on tehnyt tehtävänsä ja saanut aikaa jalostuneempaa ajattelua, asennetta ja käytöstä. Lähi-ihmisen olettaa tässä tapauksessa myös kuittaavan asian pois. Muutenhan elämä ei soljuisi eteenpäin, jos kaikista virheistä saisi loputtomasti muistutuksia.
Narsistin osalta asia ei olekaan noin yksiselitteinen. Narsistilla on erinomainen kyky syyllistää uhriaan. Itse asiassa syyllistäminen on yksi keskeisimmistä narsistin manipulointitaktiikoista ja hyvin tehokaskin ja se palvelee täysin heidän omaa agendaansa. Tavoitteena on saada uhri reagoimaan tavalla tai toisella. Reagointi, olkoon se millaista hyvänsä, kertoo narsistille, että hän on onnistunut vallankäytössään. Jos olet narsistin uhri ja kokenut hänen syyllistävän sinua, olet aina reagoinut syyllistämiseen tavalla tai toisella - tappelemalla vastaan, pyrkimällä keskustelemaan asiasta, hiljaisella hyväksynnällä tai alistumalla. Mikä tahansa versiosi, jonka narsistin laajahavaintoinen tutka on rekisteröinyt, on tuottanut endorfiiniaallon narsistille. Ja sitä hän janoaa - se on tuottanut hänelle elossa olemisen tunteen, jota hän joutuu epätoivoisesti koko elämänsä etsimään.
On syytä ymmärtää, että kaikki narsistin teot ovat heijastetta hänen oman sielunsa pimeyden syövereistä. Narsistin maski on päällä. Kun narsisti syyttää uhriaan, hän itseasiassa projisoi omia ominaisuuksiaan uhrin kontolle. Narsistin sisin ydin on täynnä negatiivisia tunteita, eli tavallaan hän kantaa itse syyllisyyden sietämätöntä taakkaa.
Painavammaksi taakan tekee syyllisyyden muuntuminen häpeäksi, joka lienee kaikista alkukantaisista emootioistamme iljettävin. Narsisti on saanut syyllisyyden ja häpeän leiman miltei syntymälahjakseen. Narsistin häpeä on läpitunkevan kalsea tunne, josta hän rimpuilee eroon hetki hetkeltä. Häpeä estää häntä tuntemasta syyllisyyttä, ja selviytymiskeinona on ainoastaan muiden ja samalla huomaamattomasti itsensä tuhoaminen.
Jos narsisti on tehnyt jotain väärin, hän ei tunne syyllisyyttä, vaan se on sinun vikasi. Näin hän fokusoi ongelman sinuun, pois itsestään. Narsistin sisin on täynnä mustaa kuonaa, jota hän ei tunnista tarkalleen, mutta kokee sen epämiellyttävänä, inhottuna itsensä osana, josta on päästävä eroon. Luontevin ratkaisu tähän on sälyttää se puolison päälle, pois itsestä ja itsen vastuulta. Vastuutahan narsisti ei kanna.
Narsistisen syyllistämisen syyt ja seuraukset
Syyllistämiseen riittää mitätön tai täysin olematon asia. Käytännössä parisuhteen syyllistämisteemoja löytyy kosolti: milloin kyse on uhrin narsistia huomioimattomasta käytöksestä, milloin kodin siisteydestä, puolison lasten kurittomuudesta, rahankäytöstä, puolison exän toiminnasta, ulkonäöstä, pukeutumisesta, meikkaamisesta tai meikittömyydestä, partaveden käytöstä tai hiusten kampaamisesta, painosta tai hoikkuudesta, suvaitsemattomuudesta, mielipiteistä, puhetyylistä...tai ihan mistä tahansa!
Narsistien kohteeksi joutuneet puolisot kertovat, että syyllistäminen on parisuhteessa jatkuvasti läsnä. Mikäli uhri on hyväuskoinen, syyllistämismanipulaatio toimii narsistin näkökulmasta erinomaisesti. Mutta sekään ei riitä narsistille. Uhrin on aneltava anteeksi virheitään. Eikä SEKÄÄN riitä, sillä anteeksipyyntöä ei ole yleensä osattu tehty "oikein". Seurauksena ovat vieläkin syvempi syyllistäminen, henkisen väkivallan lukuisat muodot, kuten eristäminen, mykkäkoulu, kaasuvalottaminen, nimittely, alistaminen. Uhrin syyllisyys muuttuu vähitellen häpeäksi. Ja se lisää uhrin traumataakkaa.
Looginen vaihe edelliseen on narsistin uhriutuminen. Uhriutuminen on keino luistaa vastuusta. Uhriksi heittäytyminen tuottaa parhaimmillaan uhrin nöyrtymistä, hoivaa ja huolenpitoa, huomiota, jota narsisti kipeästi kaipaa. Uhriutumiseen liittyy myös ajatus siitä, että narsisti on tehnyt kaikkensa uhrin eteen saamatta siitä kiitosta. Eli taas uhri on syyllinen narsistin egon haurastumiseen. Narsistin negatiivinen energia toimii jälleen. Uhrin tehtävä on katua, anella anteeksi, hyvitellä ja toimia käskytyksen mukaan. Kunnes hänet syyllistetään jälleen. Omat taakat siirretään toiseen. Ei muuta toimintatapaa nyt, eikä koskaan.
Mutta sinä, narsistin uhri, kohdehenkilö, ex-uhri - miten itseäsi nimitätkään. Narsistin sinulle sälyttämä syyllisyys on samaa harhaa kuin kaikki muukin narsistin todellisuus. Toki se on satuttanut ja koskenut, mutta tiedä, että sinä et ole sitä aiheuttanut. Olet kantanut hänen syyllisyyttään, et omaasi. Olet ottanut osan hänen häpeästään - sekään ei ole ollut omaasi. Tämä antaa sinulle mahdollisuuden vapautua. Se vaatii työskentelyä, mutta on se arvoista. Mikä voisi olla hienompi arvo kuin - vapaus?
Syyllisyys on kuin taakka, joka murskaa sinut, ansaitsit sen tai et.
Maureen Johnson